Fanittamisen edut – miksi lapsesi kannattaa kasvattaa urheiluhulluksi

Ehdottomasti yksi parhaista puolista isänä olemisessa on se, että saa lapsen varjolla tehdä kaikkea sellaista, mitä aikuiset eivät muutoin välttämättä yksinään kehtaisi tai että saa osallistua erilaisiin tapahtumiin. Sillä on yllättävän iso vaikutus, kysytkö vaimoltasi lupaa lähteä jääkiekkomatsiin pojan vai poikien kanssa. Ja ne miehet, jotka nyt nauravat “phah, kenen muka täytyy vaimoltaan kysyä lupaa lätkämatsiin lähtemiseen”, vastaus on: käytännössä kaikkien meidän pienten lasten isien.

Anyway, urheilun seuraaminen on hauskaa hommaa. Siinä unohtuu arjen kiireet ja stressit mukavasti, kun jännittää oman joukkueensa puolesta. Ja se tunnelma katsomossa on käsinkosketeltava – se ei koskaan välity television kautta, vaikka kuinka olisi UHD-telkkarit ja kotiteatterit omassa olohuoneessa.

Penkkiurheilu ei ole vain meille aikuisille tekosyy löhötä, syödä kovilla puupenkeillä makkaraa ja hurrata äänemme käheäksi. Toki pieni rahapanos tuo lisäjännitystä peliin, ja bonus ja bonuskoodi Sportsbetting.com-sivustolle kannattaakin laittaa korvan taakse, mutta fanittamisen kulttuuria kannattaa opettaa omille lapsilleen jo pienestä pitäen. Ai miksikö? Siksi, koska fanitukseen liittyy lukuisia asioita, jotka auttavat lapsen kulttuurillisessa ja sosiaalisessa kehityksessä. Tähän postaukseen olen listannut näistä asioista pari tärkeintä.

Ja arvon isät, pistäkää kirjanmerkki tähän sivulle ihan siltä varalta, jos joskus joudutte perustelemaan puolisollenne, miksi se futismatsi on vaan tänä iltana tärkeämpi kuin ikkunoiden peseminen.

Mallia liikuntaharrastukseen

Ammattilaisurheilu joutuu liian usein selittelemään paikkaansa yhteiskunnassa. Miksi verovaroin ylläpidetyillä Ylen kanavilla tulee parhaimmillaan aamusta iltaan hiihtoa, yleisurheilua, jalkapalloa ja ties mitä eukonkantoa? Mitä hyötyä kiekon perässä luistelevista raavaista miehistä on kaupungille, valtiolle tai ylipäätää kenellekkään?

Olen joskus ajautunut tällaiseen keskuteluun tosielämässä ja esitin silloin vastakysymyksen, että eihän teatteri tai muu taidemuoto ole yhtään sen tuottavampaa kuin ammattilaisurheilu, vaan ne ruokkivat ihmisen pehmeitä arvoja. Toisille oopperaesitys on paras mahdollinen henkinen latauskeino, kun toisille saman tarkoituksen ajaa penkkiurheilu.

Lapsenkasvatuksestahan tässä piti olla kyse, joten palataampa siihen aiheeseen: huippu-urheilulla on erityisen tärkeä rooli lasten liikuttajana (käsi ylös ne, kenellä ei ollut lapsuudessaan yhtään urheilijaidolia). Tärkeää ei ole, kuinka moni seuran omista junnuista päätyy pelaamaan lopulta edustusjoukkueeseen, vaan tärkeämpää on innostaa nuoria pysymään liikuntaharrastusten parissa mahdollisimman pitkään. Esikuvat ovat tärkeässä asemassa tässä tavoitteessa.

Esimerkkiä hyvään sosiaaliseen käytökseen

Pedagokisessa mielessä on tärkeää käydä lapsen kanssa erilaisissa yleisötapahtumissa pienestä pitäen. Tällöin lapsi tottuu ihmisvilinään ja kokee erilaisia sosiaalisia tilanteita omakohtaisesti. Ennen futismatsiin viemistä muksun kasvattamista yhteiskuntakelpoiseksi kannattaa ehkä kuitenkin aloitella kauppareissuilla.

Urheilutapahtumissa on tungosta, melua, ihmisiä vauvasta vaariin, paljon nähtävää ja kuultavaa. Se on pienen ihmisen aisteille melkoinen sekamelska, joten vanhemman tuki ja turva on erityisen tärkeä uusissa sosiaalisissa tilanteissa. Samalla aikuinen voi omalla käytöksellään näyttää, kuinka ihmispaljoudessa tulee toimia.

Varsinkin jäähalleihin mahtuu myös niitä ei-niin-fiksuja aikuisia, jotka huutelevat hävyttömyyksiä suurin piirtein jääkoneen kuljettajallekin, ja usein nämä repliikit eivät todellakaan sovellu lasten korville. Kirosanoilta ei yksikään lapsi tule kuitenkaan välttymään elämänsä aikana, joten sen sijaan, että rumien sanojen pelossa jäisit lapsen kanssa kotiin, voi pienelle ihmisenalulle tyynesti todeta vain, että tuon miehen käytös ei ole lainkaan fiksua.

Suhteen luomisen liima

Suomalaiset ovat kirjaviisasta kansaa, mutta tunnetasolla olemme täysiä tomppeleita. Voisi jopa väittää, että olemme täysi vastakohta eteläeurooppalaisille, jotka tilastojen valossa ovat vähemmän koulutettuja, mutta jotka osaavat näyttää ja käsitellä tunteitaan paljon paremmin kuin me.

Me tarvitsemme Suomessa aikaa kerätä rohkeutta ennen kuin voimme keskustella asioista, jotka menevät vähänkään pintaa syvemmälle. Kun säähän ja töihin liittyvät small talkit on vaihdettu, henkilökohtaisten huolien käsittely on suomalaisille usein vaikeaa, vaikka vastapuolena olisi oma puoliso. Tai oma lapsi. Muutaman tunnin ottelutapahtuma antaa hyvän pohjan pidemmälle keskustelulle, sillä arjen kiireiden keskellä yhteisen, keskeytymättömän ajan löytäminen voi muutoin olla vaikeaa.